Blogin loppu — vaan ei lorun

10

8.9.2013 Kirjoittanut haittokoski

ON TULLUT AIKA lopettaa Narrien laivan tämä versio — ja siirtyä seuraavaan.

Perustin Narrien laivan viime joulunpyhinä. Päällimmäinen syy blogiin oli samanniminen kirjani. Halusin kertoa kirjoitusprosessista ja tietysti samalla markkinoida lopputulosta, joka siinä vaiheessa oli vasta rakenteilla.

Kirjani Narrien laiva. Matka pieleen menneessä maailmassa ilmestyi kuluneella viikolla, joten tuntuu luontevalta panna tälle blogille piste. Lisäksi olen palannut takaisin leipätöihini Helsingin Sanomien ulkomaantoimitukseen.

Olen todella tyytyväinen, että sain käyttää vuoden tekemällä täyspäiväisesti kirjaa. Lopputulosta en pysty itse arvioimaan. Narrien laiva kulkee missä kulkee, enkä minä voi siihen enää oikeastaan vaikuttaa.

Kirjan onnistumisen punnitsen sillä, onnistunko herättämään lukijoissa ajatuksia tai, niin kuin toivon, jopa laajempaa suomalaista keskustelua käsittelemistäni aiheista. Hyvä myynti olisi kiva yllätys, mutta jos rahaa ajattelisin, olisin käyttänyt vuoden (tai elämäni) tyystin muihin hankkeisiin.

EI SEN ENEMPÄÄ kirjasta. Haluan sen sijaan jättää muutamalla sanalla jäähyväiset tälle blogille.

Olen pitänyt Narrien laivasta todella paljon. Blogi alkoi elää aivan omaa elämäänsä, ikään kuin olisin menettänyt kontrollin omaan kirjoittamiseeni.

Aloin käyttää tätä julkaisualustaa varaventtiilinä. Jos närkästyin jostain, jos teki mieli irrotella, jos teki muuten vain mieli kirjoittaa jotain muuta kuin kirjan käsikirjoitusta, blogiin oli helppo tukeutua.

Narrien laivan ylläpitäjäsivu tietää kertoa, että olen naputellut tänne yhteensä 85 blogikirjoitusta.

Ylivoimaisesti suosituin on ollut kirjoitukseni anglismeista (Mutenivei, nää anglismit). Sitä on luettu peräti 69000 kertaa. Ilahduttavaa, että irrotteluni viihdytti. Ehkä siksi, että taustalla on oikea ilmiö.

Kaikki muut kirjoitukseni kalpenevat tuon rinnalla: muutamia satoja tai muutamia tuhansia lukijoita. En jaksa tilastoja käydä sen tarkemmin läpi, ei se ole näin jälkikäteen merkityksellistä.

Paitsi että yksi numero vielä. Tilastot kertovat, että tekstejäni on kommentoitu 605 kertaa. Lukijakunta eli te olette fiksua porukkaa, ja haluankin esittää kiitokseni seurannasta ylipäätään ja kannustuksesta ja kommenteista erityisesti.

HETI KUN EHDIN — ja tämänhetkisillä työkiireillä en uskalla sanoa, milloin — aion siirtää Narrien laivan Helsingin Sanomien sivuille. Jatkan bloggaamista HS.fissä saman nimen alla, koska Narrien laiva tuntuu jotenkin omalta.

Kyse on silti eri blogista. Tarkoitukseni on siirtää painopistettä työasioihin, siis journalismiin ja erityisesti ulkomaanjournalismiin. Blogissa pystyn kertomaan vaikka siitä, miten ulkomaanuutiset syntyvät tai minkä kaltaisia asioita toimituksissa pähkäillään.

Ideoita on paljon enemmän kuin aikaa kirjoittaa. Tämä saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, koska olen sentään töissä kirjoittavassa toimituksessa. Mutta aikaa verottaa muun muassa se, että marraskuulle asti tuuraan pomona, eli ohjaan muiden töitä pikemmin kuin teen omiani.

Vaan jahka Narrien laivan seuraava versio alkaa ilmestyä, en aio unohtaa myöskään irrottelua. Haluan kirjoittaa omituisistakin päähänpistoista.

Katsotaan, mitä tapahtuu, odotan itse jännityksellä. Tulen sitten jakamaan blogilinkkini kaikille avoimilla FB-sivuillani (Heikki Aittokoski HS) sekä Twitterissä @HeikkiHS.

TÄMÄN NARRIEN LAIVAN version jätän nyt lepotilaan. Voi olla, että joskus vielä palaan tänne, jos haluan kirjoittaa jostakin asiasta korostetusti yksityishenkilönä.

Mutta vielä kerran, kiitos teille lukijoille, tämä on ollut mukava matka!

10 ajatusta artikkelista “Blogin loppu — vaan ei lorun

  1. Olli Laasanen sanoo:

    Heikki, kiitos mielenkiintoisesta ja avartavasta laivamatkasta. Hienoa, että et lupaa jatkossakaan unohtaa irrottelua. Me tarvitsemme sitä tasapainottamaan arjen harmautta ja haasteita, jopa tosikkomaisuutta. Toivottavasti Hesarin formaalimpi bloggausympäristö sallii tämän.

    Tilastoista: tuo yhden blogin lukijamäärä, lähes 70.000, on huima. Kyllä sitä saa liputtaa. Se saa samalla olla myös unenomainen haave kaltaisilleni blogipuuhastelijoille.

    • haittokoski sanoo:

      Olli, kiitos kommentistasi, ja kannustuksestasi pitkin matkaa. Arvostan kovasti.

      Toivottelen mukavaa syksyä!

      Heikki

  2. Pekka Mykkänen sanoo:

    Kiitos blogista ja ennen kaikkea kirjasta! Ekat 200 sivua luettuani olen vakuuttunut, että tämä on suomalaisittain ainutlaatuinen ja kansainvälisestikin poikkeuksellinen teos. Kaikessa hiljaiseksi vetävyydessään upeaa luettavaa – ja matkustettavaa. Onnittelut!

  3. Virpi Erämaja sanoo:

    On hienoa, että on alku ja loppu. Toisaalta kurjaa, että kivalle tulee loppu. Mutta toisaalta hauskaa, että tulee uusi alku.
    Olen ajatellut, että en uskalla lukea kirjaasi, koska en voi lukea mitään kidutus- ja kauheuskuvauksia. Olenko ymmäränyt väärin? Sopiiko kirja heikkohermoisille? Mutta toivon silti kirjallesi menestystä, koska se sisältää tärkeitä asioita, joista pitäisi olla tietoinen. Jos voi.
    Kiitos ja hyvää jatkoa!

    • haittokoski sanoo:

      Virpi, kiitos kommentistasi, ja aiemmista niin ikään. On ollut hienoa saada sinulta palautetta.

      Kyllä minun täytyy rehellisyyden nimissä sanoa, että kerron kirjassani myös perin ikävistä asioista. Sikäli en uskalla suositella, mikä on tietysti kirjailijan näkökulmasta hölmösti sanottu 😉

      Haluan kuitenkin lisätä, että olen kyllä pyrkinyt välttämään mässäilyä vastenmielisillä asioilla, silloinkin niistä on syytä kertoa.

      Kiitos vielä, ja toivotan mukavaa syksyä!

      Heikki

  4. Zepa sanoo:

    Kiitos paljon hienosta blogista. Kirjaan pääsen käsiksi myöhemmin. Hyvää jatkoa Hesarissa!

  5. Nora sanoo:

    Kiitos hienosta blogista! Kirjasta on luettu tähän mennessä noin sata sivua ja olen erittäin vakuuttunut.

    • haittokoski sanoo:

      Hei Nora, kiitos kommentistasi ja palautteestasi. Ilo kuulla! Toivottavasti kirja kestää lukemisen loppuun saakka. Heikki

Jätä kommentti