Huumori vs. Chelsea
226.8.2013 Kirjoittanut haittokoski
WIKILEAKS-VUOTAJA Bradley Manning tuomittiin viime keskiviikkona yhdysvaltalaisessa sotaoikeudessa 35 vuoden vankeuteen.
Torstaina hän julkisti lausunnon, jossa hän kertoi haluavansa korjata sukupuoltaan. ”Olen Chelsea Manning. Olen nainen.”
UUTINEN TUOMIOSTA herätti minussa säälin tunteita. Uutinen sukupuolesta herätti ammatillisen kysymyksen.
En oikein osaa nähdä Manningiä tahrattomana sankarina enkä myöskään likaisena rikollisena. Hän on mielestäni jotain siltä väliltä.
Mutta osaan nähdä Manningin 25-vuotiaana ihmisenä, jonka parhaita nuoruusvuosia kuluu telkien takana. Hän tulee vapautumaan aikaisintaan 2020-luvulla.
Sellainen herättää väistämättä myötätuntoa: poika polo.
Tai tyttö rukka. Ihan sama oikeastaan. Se on hänen asiansa. Vai onko?
TÄMÄ ON KYSYMYS, joka minua torstaina askarrutti. Olen parhaillaan pomotuuraajana Hesarin ulkomaantoimituksessa, ja olin niin kutsutussa vetovuorossa, siis johdin printtilehden ulkomaansivujen uutisointia.
Onko Manningin sukupuolinen identiteetti sitten uutinen?
On se. Bradley/Chelsea Manning on maailmanluokan julkisuuden hahmo, ja lisäksi hän tuli asian kanssa julkisuuteen itse.
Manningin ratkaisu ei kuitenkaan ole sellainen uutinen, jota pitäisi ruveta panemaan isosti lehteen. Taisimme tehdä siitä pienen kaksipalstaisen. Tai yksipalstaisen, en nyt muista.
HUMORISTINEN KÄSITTELY ei juolahtanut mieleen. Siihen Manning on aivan liian haavoittuvassa asemassa, eikä toisten identiteeteille naureskelussa ole ylipäätään mitään hauskaa.
Silmiini osui vasta tänään, millaisen virheen päätoimittaja Kalevassa oli mennyt tekemään.
En haluaisi tässä ryhtyä hurskastelemaan — olen itsekin tehnyt typeriä virheitä — mutta taisin jo ryhtyä. Joten jatkan vielä hieman.
Kaleva tarjoaa tässä opetuksen, jonka sinänsä pitäisi olla kaikille entuudestaan tiedossa. Silloin kun mokaa, niin ainoa järkevä tapa toimia on pahoitella heti, pahoitella vilpittömästi ja alkaa siivota jälkiä.
Muuten tulee lohkaistua, niin, uskottavuutta.
X X X
PS. Tämän blogin pitäisi oikeastaan käsitellä kirjaani, Narrien laivaa. Kirja ilmestyy aivan lähiaikoina. Kun se on ilmestynyt, ja jahka ehdin, siirrän blogini Hesarin sivuille. Kuten tästäkin postauksesta voi päätellä, ajatukseni ovat siirtyneet ulkomaanjournalismiin, eikä minusta tunnu luontevalta käsitellä työasioita yksityisessä blogissa. Mutta tähän kuvioon palaan tarkemmin myöhemmin.
Narrien laiva 
Osmo Soininvaara sanoo, että toimittajat ovat henkisiä perussuomalaisia, jotka haluavat yksinkertaistaa kaikki asiat. Uskottavuus on mennyt jo ajat sitten, voi lohkeilla tyhjille seinille, kun tilaajat ovat kaikonneet.
En ole toimittaja, mutta Manningin ulostulon hoitivat muut tahot kuin Manning itse. Siitä rupesi tihkumaan tietoja jo silloin, kun Manningin nimi tuli ensin julkisuuteen. Olen lukenut, että seuraavaksi tuli kuva ja kuvan julkaisi Yhdysvaltain armeija. Vasta sitten Manning julkisesti myönsi asian.
Minä olen alusta pitäen pitänyt vuotajia sankareina. Tämä tarina kertoo, että sankari voi olla sellainen, joka kuuluu sukupuolivähemmistöön. Paljon arkisemmatkin sankarit voivat olla juuri niitä, joita ”paremmat ihmiset” viettävät päivänsä netissä haukkuen. Se kertoo myös, kuinka sankareita mustamaalataan. Tulee tässä yhteydessä myös mieleen Assangen raiskausepäily.
Kiitos kommentista, Stacy!