Ihana kirjoitus

12

17.8.2013 Kirjoittanut haittokoski

OLEN MIETTINYT viime aikoina sanojen inflaatiota. Sanathan ovat siinä mielessä kuin valuuttoja, että jos jotain sanaa lasketaan liikkeelle liikaa, sen arvo heikentyy.

Ihanaa ja olennaista olen miettinyt.

Aloitetaan olennaisesta. Kesän kovimpia uutisia on ollut Edward Snowdenin laukaisema tietovuotoskandaali. Kiehtovan kokonaisuuden lisäksi siinä on lukuisia tavattoman kiinnostavia yksityiskohtia, ja yksi niistä on olennainen.

Yhdysvaltain tiedustelukoneiston työntekijöillä on ollut mittavat vapaudet aineiston keruussa. Salaisen päätöksen nojalla he ovat saaneet urkkia esimerkiksi puheluiden tunnistetietoja, mikäli ovat arvioineet ne olennaisiksi. (Olennaisuuden juridiikkaan voi halutessaan tutustua vaikka tästä Wall Street Journalin artikkelista.)

Olennainen (relevant) onkin sitten määritelty niin laveasti, että olennaista on ollut kaikki.

Jos taas kaikki on olennaista, mikään ei enää ole olennaista, ja sanan arvo on heikentynyt.

OLENNAISEN INFLAATIO ei ole ihanaa, vaikka kaikki muu tuntuu nykyään olevan. Ihanaa ja ihanan sukulaissanoja viljellään nykyään niin paljon, että äklöttää.

Suomen kielen ihanimpia piirteitä on se, että sanat sanotaan tositarkoituksella. Suomeksi ei olla koko ajan rakastamassa jotain (”I just love sushi”).

Suomeksi rakastetaan lähinnä toisia ihmisiä, valikoiden. Jos R-sanaa käyttää muihin kuin sellaisiin ihmisiin, jotka on valmis kirjaamaan testamenttiinsa edunsaajiksi, on syyllistynyt todennäköisesti liioitteluun ja vähintäänkin suomalais-ugrilaisen ilmaisujärjestelmämme inflatoimiseen.

Sama pätee ihanaan.

Syyllisiä ihanan inflaatioon ovat tietysti nuoret, nuo ihanuudet, jotka alkoivat joskus olisiko ollut 1990-luvulla käyttää puistattavaa ihq-ilmausta.

Syyllinen on tietysti myös Antero ”Ihanaa Leijonat ihanaa” Mertaranta, ja syyllinen on myös ihku pääministerimme Jyrki Katainen, joka muutama vuosi sitten fantastisoi Suomea ihanuuksien ihmemaaksi.

Mutta syyllisiä ovat myös ihanassa kuplassa elävät ihanat hipsterimme, jotka viettävät ihanaa laatuaikaa Ihanassa Kahvilassa, ihanaa ihanaa.

No, ihanaa uhkaa sama kuin olennaista, sanan arvon heikkeneminen. Kun kaikki on ihanaa, niin mistä helkkarista sitä tietää, mikä oikeasti on ihanaa, vai onko mikään.

MUTTA KIELENVAALINTANI alkaa nyt saada huolestuttavan tiukkapipois-setämäisiä piirteitä. Taitaa olla parempi lopettaa, ennen kuin paasaukseni alkaa kärsiä inflaatiota.

Ilmaus ”kärsiä inflaatiota” on muuten sekin kärsinyt inflaatiota, ja tällä kirjoituksellani olen heikentänyt ilmauksen arvoa entisestään.

Ei tähän ehkä tarvitse suhtautua niin vakavasti. Ihmiset käyttävät kieltä kuten parhaaksi katsovat, ja siinäpä sen kauneus. Joten koko kirjoitukseni on oikeastaan herttaisen yhdent, tarkoitan siis ihanan olennainen.